Ströömin salmen toisella puolella sijaitseva Pohjavuori on mantereen puoleisesta näkökulmasta paljon kauempana kuin Kustavin pääsaaren kiipeilykohteet. Parasta onkin ottaa ilo irti itse Pohjavuoren-matkasta: arvioida pouta- tai sadepilviä Vartsalan lossia Kivimaalla odoteltaessa, kiikaroida kasvatusaltaissaan polskivia lohia Pohjois-Vartsalaa lähestyttäessä, ajella kiireettömästi Suuren postitien maisemissa poiketen munkkikahville Vartsalan Vanhaan Kouluun ja vasta siellä orientoitua kohti määränpäätä, Etelä-Varsalan kiipeilyllistä aarretta Pohjavuorta.

Jussi Niemelän avaama Pohjavuori on lopulta matkansa arvoinen, vaikkeivät reitit juuri yli 11-metrisiä olekaan. Nopeasti kuivuva seinämä on helposti lähestyttävä ja taatusti uteliaisuutta kiehtova. Muista alueen kiipeilykallioista poiketen pari Pohjavuoren sektoria on sen laatuista kivien kakofoniaa, ettei tannerta juuri näy. Tämä pätee erityisesti jyrkkään Oinas-sektoriin ja veistoksellisen Siirappi-sektorin vasempaan laitaan. Sektoreista aivan omanlaisensa kivipaasien ja piileskelevien pikku seinämien areena on Corpodrome. Pitkän kallion suosituimmat reitit, sellaiset kuin Unohdus, Siirappi, Mesi ja Metsähunaja, lähtevät kuitenkin lähes taaperoturvalliselta maapohjalta. Kallion rivakka kehkeytyminen vuonna 2012 oli seurausta erityisesti Juha Suikkalan ja Perttu Ollilan tavasta juhlia Kustavi-kiipeilyn 10. juhlavuotta Vartsalan kallioperää hyväillen. Nykyään reittejä on nelisenkymmentä.